R.I.P. Piteris

                      01.01.2000 - 15.09.2020

  There hasn't gone a day by since you left, that I've not missed you.

Days are so empty without you, I feel like half of me is missing. All emotions come and go so briefly, but the one that stays is the pain of missing you.
I'm trying to be (and I am) thankful of our great memories and who you were to me, but I guess as much as I try to let you go, my heart just fcking can't.
Every night, if I've had a rough day I get panic attacks 'cause I think that you come to my head as a comfort first, because you were the only one who had the skill and peace in you to put my feet back on the ground again and take a deep breath.
To feel good again. No matter what was going on in my life, I felt peace, happiness, love and security when I was with you.
But now, when you come to my head instinctively to calm my head, it doesn't work like that anymore.
Because: the one thing that never let me down, made me feel good and safe etc. is now a painful memory.
I remember your death immediately after I see a few good memories, just feeling your presence or remember you in any way.
I held you. Told you it's going to be okay. Held my sadness, fear, panic and tears just to make you feel safe. But when the vet came and started going through what's about to happen, I just couldn't help myself and I broke down. I looked you all over, wanted to remember everything. I thouched you and tried to make you feel safe and calm, but I think that you already knew what was going on and you were okay with it. I just fully wasn't.
I see you falling after those poison spikes,
I see how your soul left your body and how I screamed. Cried my ass off, paniced.
I came to close your eyes, pet your head and pattered how sorry I was.
- And I don't remember any of this my reaction, 'cause I guess I was in shock. My family told me what happened in that situation.
I felt like I killed you. Betrayed my best friend. Let you down.
Even though I knew that this was the only way to go. But the knowlegde of that those aren't true still didn't take away my pain and those feelings. I was alone, without you.

I grew up with you. I spent every holiday with you, I saw you almost everyday. We grew to be inseparable, we worked together so good and build a trust which wouldn't break in any situation. You were my soulmate and I was to you a leader, friend, herd member, human you loved and human you trusted in every situation. I can't describe the relationship you can develop and have with a horse, but he was my everything.

I promised to make a in memoriam-video of you, I guess to have some kind of closer for myself too. But I haven't done it and it's been over 2.5 months.
I hope that this text helps me out a little, but I know that I'm a good processor of emotions/traumas, so I've come to think that some personas are just meant to leave that agonaizing miss after them, 'cause they gave that much to people who where close to them. Time fades that pain and miss, but it never goes away. Then you can try and turn that pain into gratitude of the time you had with them.

The time I had with you.
Best time of my life.
Thank you for everything. ❤

Uudet kaviokuviot ja pohdintaa omasta (lähi)tulevaisuudesta

Moikka!

Toivottavasti kaikilla on alkanut vuosi hyvin, nimittäin mulla ainakin on.

Ja tietenkin siis Piteriksen kanssa.

Piten jalka on täysin luutunut syksyn aikana ja nyt talvea kohden aloitan/olen jo osittain aloittanut aktiivisen kuntoutuksen. 

Piteris ei siis onnu, mutta tämän hetken ensimmäinen suurin haaste on tuo Piten jäykkyys.

Mutta menemättä turhan paljon Piteriksen kuntoutukseen nyt näin heti alusta, niin kerronpas teille hieman meidän/minun tulevaisuuden suunnitelmia näin muutoin!

Olen siis pohtinut jo lähes ammattikoulun alusta saakka, että onko sosiaali- ja terveysala minulle se oikea. Ne jotka ovat seuranneet minua jo pidempään, tietävät, että en koskaan ollut ajatellut pienenäkään mikä musta tulis "isona". 

Lähihoitajan töitä olen tehnyt nyt viim. 2 vuotta hoivakodeissa ja kotihoidossa, joten koen kyllä olevani hyvä ammatissani, mutta se ei vie pois sitä faktaa, että se ei välttämättä ole se, joka haluan olla ja mitä haluan tehdä.

Nyt toistaiseksi on tiedossa vain se, että olen myöhässä opinnoistani suuren työrupeamani vuoksi, jotka täytyy saada valmiiksi tässä kuussa, että saan lähihoitajan paperit ja se, että lopetin kuitenkin jo lähihoitajan työni 20.12 ja takas ei ole paluuta, ellen sattumalta keikkaa tee. 

Tämä tiukka linja on vain minua itseäni varten, jotta psyyke ja omat intohimot pysyisivät kasassa.

Näinpä hain siis palkallisia töitä tallityöntekijänä hevostalli.net:in sivustolta omalla ilmoituksella.

Vaikka minulla ei ole minkäänlaista alan koulutusta (vielä), niin sain tästä huolimatta 5 erittäin hyvää tarjousta, joista yhteen tartuin.

Tämä talli on siis yksityistalli, joka sijaitsee Siuntiossa. 

Syitä muuttoon ovat lähinnä se, että en halua olla töissä toisella tallilla ja toisella käydä hevoseni luona. Tiedossa on tällä tallilla siis hyvät puitteet kuntouttaa Piteristä (mm. maneesi, hyvät maastot, solarium jne.), sekä töiden osalta enemmänkin jatkoa, kuin vain "perus tallitöitä".

Olen nyt tehnyt hommia satunnaisesti siellä jo parin viikon ajan lähinnä perehtymässä ja siksi, että viihdyn ihmisten kanssa, keitä siellä on.

Piteriksen kuntoutuksen ohella aloitan "kuntouttamaan" itseäni. Eli toinen tallin pyörittäjistä aloittaa pitämään mulle valmennuksia ainakin Piteriksellä, sekä tämän lisäksi liikutan sit eri hevosia tallilta.

Tämän vuoden tavoite mulle on siis kehittyä ratsastajana paljon, kehittää hevosmiestaitoja/koulutustaitoja, sekä kohottaa kuntoa tehokkaasti.
En malta odottaa, mitä tämä vuosi tuo tullessaan! <3 

Nyt vaan muhun liittyvä ainut epävarma asia on se, että kun on lähes tuloton, niin miten tulen toimeen ja mihin muutan asumaan. Muutanko taas vanhemmille? Halvempaan vuokrakämppään? Paljon pitää keikkailla? Ja muuta. Mut aika selvittää asiat, kun on yritteliäs, siihen voi aina luottaa.

Rehellisesti koen olevani niin onnekas, että sain tällaisen mahdollisuuden ja mahdollisimman sujuvan tien vaihtaa alaa/opintoja. 

Me toivotetaan teille oikein hyvää Uutta vuotta ja uusia kujeita!

Yritän pitää tän blogin jotenkin elossa, nyt kun pääsen takaisin
Youtubeenkin julkaisemaan kontekstia!

<3: Venla & Piteris

How to: Liberty training part 1 // ensimmäiset vaiheet

Moikka kaikille pitkästä aikaa!

Oon tässä pikkuhiljaa availlut mun YouTube-kanavaa takaisin eloon (hiljattain 4 videota julkaissut),
jonka kautta sitten totesin, että nyt kun on valokuvaajakin nykyään, että miksikäs en aloittaisi bloggaustakin uudelleen?
Riskillä tätä kuitenkin aloitan, kun mun käsittääkseni ihmiset lukee nykyään hyvin vähän blogeja, mut katotaan nyt mitä tästä tulee!

TÄSTÄ KLIKKAAMALLA pääset viimeisimpään YouTube postaukseeni!
(ei ole paras videoni, mutta aiheeseen liittyvä)

Kirjoitan erikseen postauksen sitten, mitä mun ja Piten kuvioissa on tapahtunut, mutta tämä postaus on nyt yksinomaa tarkoitettu tälle Liberty trainingille.

Mitä on: Liberty training

- mun on hankala selittää tarkkaan, mitä Liberty training tarkoittaa, muuta kuin raa'alla käännöksellä, joka on: Vapauden koulutus.
Perusideana on hevosen ja sinun välinen työskentely, muistaakseni joku puhui aikoinaan siitä nimellä "toisinhevostelu"? Kommentoikaa joku, jos tiedätte!

Tässä kuitenkin suora lainaus Googlesta:

"Liberty training is designed to bring a horse a sense of freedom and safety without using any tack, including no halters or rope. You work with a horse at liberty in a free, open environment where a horse does not feel constrained or restricted. This is performed in a large pasture or a rectangular arena, not in a round pen."

Tuon tekstin perusteella koen, että teen aika soveltavasti oman tyylin ja tavoitteiden mukaan tuosta perusraamien kautta tätä Liberty trainingia Piteriksen kanssa.
Mikä parasta; liberty training sopii kaikenikäisille hevosille ja ihmisille!
Se on molemmin puolin kasvattavaa ja läheisyyttä tuova harrastus/tapa sinun ja hevosesi välille💗

Miten harjoittelemme? Mitä apuvälineitä?

Harjoittelemme Piteriksen kanssa tätä siis kentällä kaikkien turvallisuuden takaamiseksi.
Alkuun käytössä on suitset + liina, kun kommunikatio on riittävän selkeää ja Piteris alkaa saamaan kiinni harjoituskerroista tietäen mitä ollaan tekemässä  siirrymme riimuun ja riimunnaruun. 
Sen jälkeen pelkkä riimu, kun meillä on jo vahvasti perusteet kohdillaan.
Sen jälkeen ei olekaan suurta harppasta vapaaksi pääsemiseen.

Apuvälineinä on kouluraippa (tai juoksutusraippa, miten itse tykkää), joka on käden jatkeena. HUOM. Raipalla ei kuulu rangaista tai lyödä hevosta! Raipan kuuluu olla lähes neutraali väline hevoselle. Raipan avulla saat kasvatettua eleidesi selkeyden suuruutta hevosen silmissä ja näin helpotat etenkin alussa kommunikointianne (hevosen ymmärrystä).

Mitkä ovat tavoitteeni?

Tavoitteemme alussa on hyvä, jouheva, herkkä yhteistyö. Lähestyn hevosta enempi tasa-arvoisena, mutta johtavana osapuolena, kuin itse "hallitsijana" ja "käskevänä".

Pyrin oppimaan lisää hevosen eleiden lukemisesta ja oppia kommunkoimaan hevosen kanssa niin, että tiedän eleideni merkityksen hevosen silmissä. Tarkoituksena on siis periaatteessa "yhteinen kieli", mutta hieman eritavalla kuin aiemmin. Nyt sitä ihan harjoitellaan yhdessä! 

Liberty trainingin koulutuksessa on kaksi osaa: lähestymisen pyytäminen ja pois ajaminen ilman, että kommunikaatio/kontakti katkeaa hevoseen.

Yksinkertaisemmin selitettynä muita tavoitteitani ovat:
1. Kutsusta luoksetulo (esim. vihellyksestä tms., mikä nyt on itselle sopivin merkkiääni)
2. Seuraaminen / tilan ottaminen minusta ilman, että kontakti katkeaa
3. Hevosen herkkyys minun "kuunteluun" (eleideni tulkintaan)
4. Erilaiset 'temput', esim. espanjalainen käynti, korokkeelle nousu, spiraalissa liikkuminen   ympärilläni jnejne.
5. Terävät pysähdykset, eteenlähtemiset, käännökset jne. minun mukanaani
6. Pohkeenväistöt/muut väistöt, taka- ja etuosakäännökset jne.
7. Ja kun yhteistyö ja koulutus on hyvällä mallilla: yhteinen "tanssi" (johon toisin näytille kaikki harjoittelemamme asiat, joka sitten kuvattaisiin tietenkin blogin ja YouTuben puolelle <3), sillä liikkeemme ja kommunikaatiomme ovat pitkälti toivottavasti siinä vaiheessa yhtä. 

Ja näitä riittää!
Mutta eiköhän ne kaikille valkene, kun pääsette ja jos haluatte seurata kehitystämme.
NYT sitten itse asiaan!

Eli tänään oli ensimmäinen kunnon harjoitus Liberty trainingia.
Siiri (minun pikkusisko 15v.) ja hänen kaverinsa Hanna tulivat tallille kaverin ratsastusmerkeissä (minä kyyditsijänä samalla omalla tallireissulla).
Siiri tuli kuvailemaan meitä hieman kentälle ennen Hannan ratsastusta.

Tässä nyt sitten päivän harjoitukset, sekä hieman muutenkin tietoa:

Kuinka aloittaa Liberty training?

Part 1

Palkitseminen

Hevonen oppii kaikista eniten myötäyksellä: sinun "elemyötäys" (rentous esim. pyynnöstäsi tehdyn asian jälkeen), myötäys ohjissa/narussa jne., tiedätte mitä tarkoitan.
Itse suosin herkutonta koulutusta, eli hevonen saa tarvitsemansa palkkiot eleistäni, äänestäni (kehu) ja kosketuksestani (silitys). Tallissa sitten namit! 😉

Apuvälineisiin totutus

Tästä vaiheesta mulla ei nyt olekaan varsinaista kuvamateriaalia tätä postausta varten, kun blogin avaus uudelleen tuli hieman puolivahingossa. 

Kuitenkin: totuta hevosesi apuvälineisiisi. Jos hevosesi ei ole tottunut riimuun/riimunnaruun tai suitsiin, totuta ensin niihin. Sen jälkeen se, mitä itsekin käytän: raippa. 

1. Anna hevosen haistaa raippaa, mikäli se on rento sitä haistellessaan tai ylipäänsä suostuu lähestymään uutta esinettä, kehu!

2. Kosketa hevosta rauhallisin liikkein raipalla: silittele sen kylkiä, selkää, kaulaa, mahaa ja jokainen hetki, kun hevonen on rento, kehu sitä matalalla positiivisella ja kannustavalla äänellä. 

Ole itse myös rento näyttääksesi hevoselle kaiken olevan hyvin.

3. Jos sinulla on juoksutusraippa ja kaikki edelleen sujuu, heittele raippaa rennoin, suurin liikkein hevosesi yli. Ei kuitenkaan niin, että se satuttaisi hevosta. Kehu jälleen hevosen ollessa rento.

4. Mikäli hevonen jännitty raipan lähellä, älä etene vaiheissa sen pidemmälle, kuin mitä hevosesi sallii. En myöskään suosittele aloittamaan ollenkaan harjoituksia ennen kuin hevonen on täysin rento raipan läsnäollessa. 

(Jos hevonen on jännittynyt raipan lähellä, se keskittyy harjoituksien aikana huomattavasti enemmän vain raippaan, kuin sinuun ja harjoituksiin, jolloin koulutuksesta on vaikeaa saada tarkoituksenmukaista ja tehokasta kehityksenne kannalta katsottuna.
Anna hevosellesi aikaa)

Eteenpäin lähtö ja pysähdys

Eteenpäin lähdön ja pysähdyksen tavoitteina yleisesti ottaen on se, että hevonen on vahvasti kuulolla sinun liikkeisiin ja reagoi niin, että lähtee sinun kanssa samanaikaisesti (sinun johdolla) liikkumaan eteen ja on kuulolla myös niin, että vaikka kesken ravinkin pysähtyy kuin seinään, kun sinä pysähdyt. Kuitenkin alkeista aloitettava:

Eteenpäin lähtö:

1. Nosta sisäkätesi (hevosen puolella oleva kätesi) eteen, jolla ohjaat hevoselle suunnan ja kerrot sille, että "nyt ollaan lähdössä eteenpäin".
2. Sen jälkeen lähde kävelemään ja tehostaaksesi alussa hevosen reagointia, voit maiskuttaa ja/tai raipalla lähestyä ulkokätesi kanssa hevosen kylkeä, sen ymmärtääkseen, että nyt ollaan oikeasti menossa. (äänimerkit jätetään myöhemmässä vaiheessa pois, kun eteenlähtö sujuu jo pelkästä harjoituksesta/kommunikaation toiminnasta eleiden avuin).

3. Kun hevonen ja sinä lähdette liikkeelle, laske samantien kätesi alas rennoksi vierellesi ja jatka kävelyä varmin askelein.

4. Kun molemmat (eteenpäin lähtö ja pysähdys) sujuvat, voit tehdä samaa harjoitusta hevosen kanssa missä askellajissa tahansa (ravi/laukka).

Pysähtyminen:

1. Tarvittaessa anna hevoselle äänimerkki ennen pysähtymistä (esim. jos se on siihen tottunut), kuten "prr/ seeis-.." tms. (tämä lopetetaan pikkuhiljaa harjoitusten harjaannuttua ajan kanssa)

2. Pysähdy itse nojaamalla yläkropan kanssa hieman taaksepäin ja pysähdy selkeästi/nopeasti yhteen paikkaan.

3. Jos hevonen jatkaa matkaa, pidä vastaan narulla tms., hevosen kulkemista vasten, mutta ei vetäen. Kun hevonen pysähtyy, käänny suoraan sitä kohti, sinulla katse sen perään päin ja ohjaa jälleen sisäkädellä koskemalla sen ryntäitä, samalla raippa ulkokädessä sivulla ja lisäämällä painetta tätä pakittamaan oikealle paikalle. Siirry sen jälkeen hevosen etulapojen kohdalle katse menosuuntaan päin. Näin opetat hevoselle sen oikean paikan pysähtyä. Älä kuitenkaan toru hevosta kävelyn jatkamisesta, vain palautat sen selkeästi ja johdonmukaisesti siihen, mihin olisi kuulunut pysähtyä. Kunnioituksella saa takaisin sitä samaa hevosten kanssa.
(Peruutus selitettynä vielä myöhemmässä vaiheessa)

4. Joka kerta, kun hevonen pysähtyy (tavoitteena mahdollisimman nopea reagointi), kehu sitä heti myötäämällä, rentouttamalla itsesi ja äänen avuin (oikea-aikaisuus tärkeää).

Tässä jouduimme tekemään vielä juuri tuon peruutuksen, sillä reagointiaika oli aivan surkea
Piteriksellä, kuten näkyy 😅

Pään kääntäminen

Pään kääntämisessä on ideana se, että hevonen asettaa/kääntää päätään sinua kohti (sisäänpäin) eri tehtävien aikana, kuten esim. etuosakäännöksessä. Se helpottaa sinun ja hevosesi kontaktia ja läheisyyttä harjoitellessa, näin myös hevonen oppii pitämään päänsä niin, että pystyy huomioimaan kaikki liikkeesi ja reagoida niihin.

1. Vedä riimunnarusta pehmeällä ja tasaisella otteella, niin, että seisot hevosen etulavan vieressä ja vedät ulkokättäsi kylkeäsi pitkin, niin, että hevonen ymmärtää kääntää päänsä.

Kehu heti, jos ja kun hevonen taivuttaa päätänsä kohti sinua 

(tässä voi olla haasteena se, että hevonen lähteekin väistämään tai peruuttamaan, joten johdonmukaisuus ja pienestä palkitseminen ehdottoman tärkeää)

2. Lisäsin itse tähän toimintoon mukaan ääniohjeen: Käännä.
Se helpottaa nyt vielä alkuvaiheessa Piteriksen ymmärrystä minun pyyntöön. Käännä on jo ennestään tuttu käsky myös Pitelle (ei saa kerjätä, pyydetään kääntämään pää pois, niin sitten saa herkun), joten tietää suurinpiirtein mitä tuo pyyntö tarkoittaa.

3. Kun hevonen kääntää päänsä, myötää naru löysäksi, silitä rauhallisesti ja kehu. 

4. Toista muutaman kerran molemmille puolille. Jätä harjoitus siihen, kun se toimii vielä hyvin, ettei kerkeä käymään hevoselle tylsäksi.

Peruutus

Peruutusta käytän koulutuksessa lähinnä tapana palauttaa hevonen oikealle kohdalle, mihin olisi pitänyt pysähtyä harjoituksen aikana. Eli jos esim. kävelemme ja pysähdyn -> hevosen pitäisi reagoida heti ja pysähtyä niin, että jään sen lavan kohdalle, mutta jatkaa matkaa niin, että olen sen takajalkojen kohdalla -> kävelen hevosen etulavan kohdalle ja peruutan hevosen esim. 3-4 askelta taaksepäin, eli siihen mihin sen olisi pitänyt pysähtyä. Sitten käännyn katse kohti menosuuntaa ja seison siinä hetken ja kehun hevosta sen toiminnasta. 

Peruutus on kuitenkin myös hyvä harjoitus etenkin hevosen selälle ja takapään lihaksistolle, sillä se osa joutuu vahvasti siinä töihin, joten mikä ettei!

1. Käännä koko kroppasi ja katseesi suoraan taaksepäin, vierekkäin, mutta vastakkaisiin suuntiin hevosen kanssa. 

2. Itse pidän liinaa/riimunnarua "sisäkädessä" (raippa ulkokädessä) ja sisäkäden vien pehmeästi hevosen ryntäille.

3. Päästä pieni maiskutus samalla, kun pehmeästi, mutta terävästi ja vain hetken aikaa painat hevosta ryntäiltä. Ota itse myös jo toisella jalalla askelta eteenpäin.

4. Jos hevonen ei liiku, yritä painaa hevosta ryntäiltä vahvemmin (mutta edelleen vain lyhyen ajan, eli ei raivolla paineta ja työnnetä hevosta liikkeelle).

5. Jos nämäkään eivät toimi, niin napauta ulkokädellä tai tuuppaise pehmeästi hevosen sinun puolista kylkeä; ikäänkuin työntäisit sormenpäillä hevosta taaksepäin kyljestä samanaikaisesti, kun pyytää ryntäiltä liikettä (+ oma kävely/äänitehoste). 

6. Jokaisen askeleen, jonka hevonen ottaa; myötää (painetta tms.), mutta jatka aina sen jälkeen pyytämistä niin pitkään, kunnes hevonen on oikealla paikalla. Sitten kehu ja myötää ja palaa hevosen etulapojen vierelle katse samaan suuntaan hevosen kanssa ja jatka harjoituksia. 

(Tässä lopullisena tavoitteena se, että sinun ei tarvitse kuin vain kääntyä hevosta vastakkain sen vierellä ja lähteä kävelemään, niin hevonen välittömästi reagoisi ja peruuttaisi sen aikaa, kun sinäkin kävelet)

Väistäminen

Väistämisessä on tavoitteena erilaiset väistöt, jonka perusideana nyt taas tuo ihmisen kunnioitus ja yhteinen "tanssi". Tavoitteena siis myös se, että voit siirtää hevosta sinusta poispäin, mutta yhteys ei katkea. Mutta tänään näytän nyt tässä vain etuosakäännöksen, koska se nyt oli tänä päivänä ainoa mitä harjoittelimme. (:

1. Pysähdy hevosen kanssa. Raippa hevosen perän puolella kädessäsi ja liina/riimunnaru tms. hevosen pään puolella olevassa kädessä.

2. Tässä saa olla hevosella se pieni kääntö/asetus sisään pään kanssa (mikä ei kyllä meillä ollut).

3. Käänny suhteessa hevoseen viistosti (= katse kohti kylkeä)

3. Lähesty hevosta perän puolella oleva käsi hieman koholla ja dominoiva jalkasi on sen puolen jalka joka on hevosen perää lähempänä.

4. Ota tällä jalalla varma askel, käsi askeleen ajaksi nostettuna koholle ja maiskauta tarvittaessa, niin että hevonen ymmärtää väistää takaosalla sinua. Voit myös kohdistaa katseesi hevosen perään, sillä se viestii enemmän ja vähemmän eri hevosille sitä, että haluat sen osan liikkuvan.

5. Jos tämä ei toimi, korvaa käden nostaminen sillä, että työnnät jälleen kevyesti hevosen  perää ja samalla ohjaat toisella kädellä päätä edelleen asettumaan sinuun päin. Askella jälleen lähemmäs hevosen perää pyytäen sitä siirtymään. Tämän tulisi yleensä viimestään toimia.

6. Kehu hevosta suullisesti ja myötäämällä (itse pysähtymällä, rentouttamalla kroppasi ja laskemalla naru löysäksi) jokaisesta askeleesta. Mahtavaa! Sitten yksi askel kerralla harjoittelette tämän, kunnes se menee molempiin suuntiin täytenä etuosakäännöksenä. 

(tätä oli tosi vaikea selittää, mutta toivottavasti nyt saitte selvää)

Tässä kuvassa en siis ole tekemässä etuosakäännöstä. Siiri kerkesi tulla kentälle vasta näiden harjoitusten jälkeen, joten kuvamateriaali on vähäistä ja lähinnä demonstroivaa 😅

Vannon ja lupaan kuvata teille paremmat, vastaanvanlaiset kuvat ja selkeämmät ohjeetkin, kun etukäteen suunnittelen ennen sitä vain koko postauksen! (että tulee varmasti kaikki oikeat kuvamatskut ja tietää mitä on postaamassa)

Anyhow, kiitos kaikille lukijoille ja nähdään ensi tekstissä!

Kommentteihin toiveita mitä haluatte vlogeissa/postauksissa nähdä! 

♥: Venla ja Piteris

76: Kukkuu

Moikka!

Alotan postauksen heti sillä tiedotuksella, että nyt ei hirveästi ole kuvia postattavana tähän tekstiin.

Päätin tässä kertoa vähän kuulumisia. :)

Ensimmäiseksi:

Piteriksellä ja mulla sujuu treenit hyvään tahtiin. On sujunut jo parisen kuukautta. Tallista on jälleen tullut riippuvaisuus, mistä en osaa irtautua.

Piteris on oppinut sujuvasti lihasten kehityksen ja aktiivisen treenin myötä parempaa tahtia raviin. Ollaan harjoiteltu istunnalla työskentelyä pitkän aikaa ja se onkin tuottanut hyvin hedelmää.

Piteris on oppinut kuuntelemaan istutaa paljon paremmin, sekä kuuliaisuutta kaikilla tasoilla.
Piteriksellä on kasvanut viimeisen kuukauden sisään hyvään tahtiin lihakset ja näyttää paljon sopusuhtaisemmalta. 

Tosin, lihasten kasvaminen on tuonut Piteriksen luonteeseen pieniä oikkuja, kuten pientä ns. "ylimielisyyttä" , pientä testailua uhittelemalla ja rajoja koettelemalla. Myös energiaa riittää vaikka muille jakaa, joten siinäkin on tekemistä saada tasapainoiseen riittävään liikuntaan hevonen.

pari viikkoa sitten ennen mun ulkomaan matkaa

Ratsastaja on oppinut kuuntelemaan enemmän hevosta. 

Oppinut enemmän käyttämään istuntaa ja rauhallisempaa, kärsivällisempää asennetta. 

- Huomasin saman tien muutosten myötä hevosessa eron.

Olemme Piteriksen kanssa aloittaneet uudelleen tunneilla käymisen. Tällä hetkellä käymme tallin omistajan valmennuksissa kerran viikkoon. 

Tallin omistaja lupautui aloittamaan ratsuttamaan Piteristä tallitöitä vasten.

Piteris käy silloin tällöin (noin joka toinen viikko) koulutunneilla aikuisratsastajilla vaihtelun vuoksi, jonka olen todennut meidän kehityksen kannalta erityisen hyväksi.

Piteriksellä myös käy vielä kuukauden verran vuokraaja kerran viikkoon. 

Sen jälkeen aloitan itse vielä aktiivisemmin treenamaan Piteriksen kanssa, joten päiviä ei riitä paljoa jaettavaksi.

Tällä hetkellä opiskelen lähihoitajaksi Espoon Omniassa.
Fiilikset on hyvät ja näillä jatketaan!

Toivon, että pääsen jälleen päivittämään lisää meistä tulevilla lähiviikoilla tutun kuvaajan kanssa. Kiitos lukijoille, see ya! ♥

Rakkaudella, 
Venla & Piteris

75: Energiapommi

Heips kaikille!

Kaikki kuvat: (c) Veera Kivi

Lauantaina pääsin avaamaan uudelleen blogini tekstillä: "Kuntoutuksen ensimmäinen päivä", jossa

kerroin hyvin onnistuneista treeneistä.

Noh, maanantaina liikuttiin hieman eri merkeissä...
Sain spontaanina vetona entisen ratsastuksen kuvaajani, sekä parhaan ystäväni, Veeran valokuvaamaan mun ja Piteriksen treenejä. Se ei ollut ihan onnistuneimmasta päästä.

Aiemmin olisin kiljunut, hyppinyt tasajalkaa ja halaillut hevostani, jos se olisi kulkenut parisen askelta kaula kaarella. Onneksi olen ymmärtänyt viimesen puolentoista vuoden aikana, mikä on oikeasti tärkeää.

Minulle tällä hetkellä tärkeintä minun ja Piteriksen työskentelyssä on, että:
- molemmat nauttivat yhteistyöstä

- yhteistyö olisi sujuvaa ja rauhallista

- hevoselta pyydän tasaisuutta, kuuliaisuutta ja rentoutta

- kaikki tehdään rauhassa ilman kiirettä, jotta lopputulos

olisi mahdollisen hyvä.

Vaikka olenkin kehittynyt paljon mieleltäni ratsastuksen ja työskentelymme suhteen, en saanut sitä näytettyä kameralle, enkä Veeralle maanantaina.

Säikkyi olemattomia

Sain automaattisesti jonkin sortin ihmeellisen painostuksen tunteen, että nyt äkkiä heppa pitää olla
paketissa ja kaiken pitää olla täydellistä. Varmaan jostain menneistä tuli tälläinen reaktio, vaikka olin ihan rento alkuun.

Mutta ei, ei, ei Venla. Ei se mene noin. Ei koskaan, eikä varsinkaan pitkän tauon jälkeen.

Hepalla oli jo valmiiksi aivan liikaa energiaa, joten asiaa ei todellakaan edistänyt se, että selässä on joku jolla ei ole aavistustakaan mitä on tekemässä.

Selkä kyyryssä, kädet vähän minne sattuu, pohkeet irti hevosesta, ja polvet kiinni satulassa.
Siinä oli vasta osa ongelmista. Niin tästäkö piti tulla hyvä lopputulos? 

Alku oli pelkkää säätöä ja hakemista ratsastajan osalta. Hevonen oli kyllä mukavan herkkä ja kiltillä tuulella. Sen tunsin heti.

Mutta melkein suorilta tein, kun aloin ottamaan kevyitä ravia, ja heppa älysi kuinka pihalla ja stressaantunut olin, se otti tilanteen hyödyksensä ja pääsi niskani päälle. Eli otti aseman johtajana. Eihän se näin toimi...

Siitä vasta olikin vaikea jatkaa.

Hevonen vetää ratsastajaa ympäri kenttää ihan kuusi nolla. 

Tiesin heti (kun olen kuitenkin Piteriksen jo näin pitkään tuntenut), että tästä ei kannata rupea vääntämään enempää mitään.. Mun sen hetkisellä paineen tasolla, ei olisi tullut kuin huonompaa jälkeä.

Tehtiin tähän tilanteeseen hyvä ratkaisu:

Yli puolen tunnin kentällä pyörimisen jälkeen hyppäsin alas, otin satulan ja hevosen ohjat pois ja päästettiin se jaloittelemaan. 

Piteris päättikin pitää vähän extra-kivaa!

Aika leim pukki Pite...

Piteris juoksi itsensä sitten ihan huolella hikiseksi.
Ei muutaku talliin kuivattelemaan ja harjattavaksi.

Tää on niin raivostuttava tapa

Oon tosiaan tänään kipeänä, ja siksi mulla oli aikaa kirjottaa tää, mutta teksti on kyllä kans sen mukasta millainen olo mulla on...
Joten, nähään ens tekstissä!

♥: Venla ja Piteris