tiistai 18. marraskuuta 2014

#68: Kaikki lähti vuosi sitten...

Moikka! 

Tänään olis ideana kertoa teille mun ja Piteriksen tarina.
Sitä ennen tahdon kiittää joka ikistä uutta seuraajaani, ja tietenkin myös entisiä lukijoitani!
Olen myös erittäis kiitollinen kaikille kommentoijille.
Olette tuottaneet meille paljon hyvää mieltä.
  Kerronpas teille yhden jutun. Olin millin päässä lopettaa bloggaamisen k.o.k.o.n.a.a.n. kaiken tämän vuoden postailujen jälkeen... Kuitenkin teidän kaikkien ihanien kommenttien ja lukijoiteni kautta sain uutta mahtia jatkaa!♥
Nyt ei tulisi mieleenkään lopettaa, joten no panic, mä olen teitä vielä täällä riivaamassa piiitkän aikaa!
    Ennen kuin aloitan vielä sen verran, että tämänkin postaus on ehkä "hieman" laimean puoleinen, mutta jatkossa lupaan paljon parempaa. Myös teidän ansiosta alkaa postauksiini ilmestyä hiljattain usein videoita tallipäiviltä, asiavideo- tyylisiä, My dayta yms. Hope you will like it!
...Vähän likaiset kasvot tallilla...


Kaikki lähti käyntiin vuosi sitten 26.9.2013...

.. Sinä päivänä tulin koulusta aikaisin kotiin. Äitini ilmoitti mulle kolme eri hevosvaihto-ehtoa mitä oltaisiin voitu kysellä. Pitkään oli sopivaa hevosta etsitty. Vaihto-ehtoina esiintyi ensimmäisenä 5-vuotias ruuna, lähes kouluttamaton, mutta kuulemma todella kiltti. - Ongelma tässä oli, että olisi jollain koe-ajalla talveen asti. Joten ei.
 Toinen vaihto-ehto olisi valkoinen sport-horse hevonen. Oli todella kapasiteetikas, kuuma ja hieno hevonen.Omistajalla ei ollut muita yhteystietoja, kuin sähköposti, joten ei [en muista miksi].
 Kolmas vaihto-ehto oli 13-vuotias "puoliveri"-ruuna Piteris, Mäntsälässä. Kirjoitettiin, että olisi koulutettu HeB ja kisannut 120cm.... Kuulosti hyvältä.

Soitettiin melkeimpä heti sinne. Meille ehdotettiin tallilta, että voitaisiin tulla heti katsomaan hevosta.
Kello oli jo puoli seitsemän... Ajomatka tulisi kestämään kaksi tuntia ja seuraavana päivänä olisi koulua.
Vähätkö minä välitin, lähettiin suorilta tein sinne ajamaan äiti, minä ja isä. Onneksi pikkusiskoni ei tullut mukaan! 
Päästiin paikan päälle puoli yhdeksän aikaan.
Meille oltiin haettu heppa valmiiksi talliin. Harjailimme sitä, vaikutti hermottomalta, mutta
enhän minä siihen keskittynyt, se oli hevonen, mahdollisesti minun hevonen, joten en välittänyt mistään
muusta, kuin siitä että sillä oli neljä jalkaa ja pää!
Lähdettiin kentälle. Oli todella pimeää...
Piteris pelkäsi hirveästi kaikenlaisia varjoja ja estekatoksen pressua.
Jouduin ratsastamaan esteratsastussatulalla, enkä muutenkaan osannut yhtään ratsastaa Piteristä, kun olin aikaisemmin mennyt vain ratsastuskoulun suomenhevosilla ja shettiksillä!
Ratsastuksen jälkeen olin kuitenkin niin kikseissä siitä, että hevoselta löytyi jarrut, säpinää luonteessa ja vauhtia jaloissa, että olin niin valmis kuin vain olla ja voi ostamaan sen.
Ajomatkalla päätettiin ostaa Piteris.
Tästä se alkoi.
minä koeratsastuksessa......

 Aluksi ratsastelin vain Piteristä ja yritin totutella pompottaviin askellajeihin, suomenhevosten tasaisten ja maata pitkin menevien askellajien sijaan.
Huomasin, että monet ystäväni olivat mulle kateellisia. Mun mielestä se oli tavallaan suhteellisen väärin, sillä olin  kuitenkin säästänyt itse hevoseen jo neljä vuotta, ja sain Pitestä maksettua suuren osan, sillä Piteris maksoi vain 2800€
Kavereita oli seiskan alussa paljon, mutta niitä alkoi karsiutua pikku hiljaa paljon, sillä suurin osa ajastani meni vain tallille. Kävin siellä joka päivä, ja siellä meni usein koko se aika kun on vain mahdollista.
Oli syyskuu. Piteristä haukuttiin kaakiksi, luuskaksi, rumaksi lihaksettomaksi makkaraponiksi jota ei kukaan siedä katsoa! Pahoitin siitä kovasti mieleni, sillä rakastin Piteristä jo toden teolla...
Tallilla kävi minun lisäksi vain aikuisia, joten olo oli aika yksinäinen muutoin kuin Piten kanssa.

Sitten siirryttiin lokakuuhun. Aloin jo tottua Piteriksen ratsastelun tyyliin.

Sitten päästiin marraskuuhun. Pite oli kipeänä jonkun aikaa.
 Piteris kuitenkin tervehtyi nopeasti.


Siirryttiin joulukuuhun. Olin kipinöissä siitä, kun sain Piteriksen jo liikkumaan "jollain tavalla" johonkin suuntaan. Opetin Piterikselle myös eri temppuja.
Ratsastelin paljon ilman satulaa.

Myöhemmin aloin selvittelemään Piteriksen taustoja tarkemmin.
Sain selville, että Piteris on ratsastettu vain muutaman kerran läpi, ja ei ollut hypännyt
kuin vain muutaman kerran. Tieto järkytti minua, mutta onneksi olin aloitellut Pitellä ratsastelemisen varovasti, joten se oli pikkuhiljaa oppinut apujani!

Kesällä 2014 sain testattua pikkuhiljaa ja treenattua isompia esteitä.
Tosin suurimmat esteet oli vain pari kertaa.. Muutoin mentiin n. 60cm.
 Aloin kiinnostumaan myös kouluratsastuksesta enemmän. Rupesin puolestaan vääntämään sitä ihan hulluna, mutta jälkeenpäin älysin, että rima oli liian korkealla silloin.
Pite alkoi kuitenkin saamaan ihan hyvin lihasta. Outoa siinä oli se, että ajoittain Piteltä lähti lihakset ja sitten ne taas palaili. Ostettiin syksyn alussa elektrolyytteja, ja alkoi hyvin tehoamaan.

 Treenasin hirveästi laukanvaihtoa, korkeaa muotoa yms. Pite alkoi oppimaan ne hyvin, ja olihan se näyttävänkin näköinen... mutta. Älysin että Piteriksellä ei ollut enään rento olo. Paineet stressasivat sitä, ja nyt olen alkanut ratsastamaan sitä rennommin, tarkoituksena saada askeleet pitkiksi eikä tikittäväksi, sekä enemmän toimimaan istunnan kautta.
Tehtiin maastakäsin kaikkea ja yritin saada rentoutta takaisin. Siis ihan lähi-aikoinakin.
elokuussa

syyskuussa
sunnuntaina ♥



'

















































Nyt olette kehuneet meitä ratsastuksen kannalta paljon kehittyneeksi ja Piteä hyvännäköiseksi. Oon nähnyt todella paljon vaivaa kaiken eteen, ja olen kiitollisempi kuin luulettekaan teidän kommenteista! ♥
Sunnuntaina saitte vedet silmiini kommenteillanne, ja sillä että vihdoin joku arvostaa meitä.
 Niiden asioiden ansiosta tein tämmöisen lähes Raamatun pituisen tekstin meidän vuodesta.
[Loppuun vielä sunnuntailta muutama kuva, mitä en julkaissut]

Tällä hetkellä jatkamme keskittymistä molempien hyvään ja rentoon oloon.
Tahtoa olla yhdessä ja pitää hauskaa  ♥
Kiitos kaikille.

 Ensi postauksessa luvassa videopostaus ja aiheena jotain mielenkiintoisempaa!
Luultavasti temppikoulutusta, tai jonkun tyylistä ratsastelua.
Etsin myös uutta luettavaa, joten omia blogeja saa linkkailla!
Mut hei sitä odotellessa, ensi postaukseen!




30 kommenttia :

  1. Vau mikä banneri, tosi upee! Millä ohjelmalla teit? :) Muutenki tosi mielenkiintoisen oloinen blogi ja ihana postaus <3 ja noi viimesimmät kuvat on aivan super hienoja :0

    moccachinonviemaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon! ♥ Tein bannerin Gimp 2.8 - ohjelmalla.
      Kävin kurkkaamassa juuri ennen kommenttiasi blogiasi.
      Vaikutti kivalta, luultavasti kirjaudun lukijaksi huomenna! :)
      Katoppa vielä edeltävä postaus, siellä vielä kivempia kuvia!

      Poista
  2. Olipas kiva postaus :) Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  3. Viivijaiita.blogspot.fi

    Minulla oli aika sama tarina, mutta ei oma ja ratsastuskoululla kun oli niin hoidin 5v ja kun lähti löysin sen ja sain alkaa vuokrata ja kun ratsastuskoululla poneilla meni tosi huonosti ja tiputteli ja moni joutui sairaalaan yhdestä pienestä shetlanninponista. Voin vannoa että olisin halunnut vaikka tippua ne kaikki kerrat mitä muut on joutunut kokemaan. Juuri ennen kun Iita muutti ja sain sen vuokrikseksi nii olin lähes ainoa joka hyppi parit viimeiset päivät sillä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Kyllä se on väärin tää ihmismaailma ajoittain... Rakkaus kuitenkin hevosta kohtaan voittaa, jos siitä todella välittää :}

      Poista
  4. Oi mää niin tiedän ton tunteen, että kaverit lähtee, kun poni tulee... Sain tänä syksynä ponin ja se majailee myös tallilla jolla käy vain aikuisia ja ei ole muita yksityisiä. Viime vuonna (seiskan alussa) oli minullakkin kavereita, mutta nykyään ei ole yhtään hyvää ystävää ja vain muutama kaveri... Miksi ihmisten pitää olla niin kateellisia? Mut juu, olipas kiva postaus ja kaikkea hyvää teille jatkoon, jään seurailemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vaikka ystävänikin sai upeita hevosia, yritin silti olla olematta kateellinen. On taito olla olematta kateellinen. Kateus on typerä asia, pitää osata olla toisen puolesta onnellinen. Harvalta sain onnittelut sillä äänen sävyllä, kun Piteris tuli, että olisi sitä tosiaan tarkoittanut... Se oli syvältä. Blogissakin meitä haukuttiin jokaisessa postauksessa. Kiitos paljon! ^^

      Poista
  5. Todella kiva postaus ja Piete ja sinä ootte ihania yhdessä :)
    www.everyweekwithme.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Tosi kiva postaus! :) Ja hyvän työn olet hevosen kanssa tehnyt! Olisi kiva nähdä jotain kehityspostausta videoiden/kuvien muodossa jos niitä on?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) Meillä ei ole videoita juuri ollenkaan ratsastuksestani, mutta videoitani löytyy [todella huonoa ratsastustakin yli puolen vuoden takaa] youtubesta tililtä heppahopero24

      Poista
  7. Olipas mielenkiintoinen postaus! Liityin tässä hiljattain blogisi lukijaksi ja jään odottamaan innolla tulevia postauksia. :)

    hirnahtaviakuulumisia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Oot tehny tosi hyvää työtä Piten kans! <3 :-)

    VastaaPoista
  9. Vautsi ootte kehittyny tosi paljon Piteriksen kanssa! Ootte vaan niin luotuja toisillenne :') Ei mun mielestä ollut ollenkaan laimea postaus, päinvastoin! :D

    http://riiviotjakaurakamu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. Sä oot kyllä ansainnut kaiken ton ilon :') Hienosti oot tsempannu läpi vaikeista ajoista, isot pointsit sulle siitä, sulla on mahtava asenne, sillä moni ei olis ehkä jaksanut tsempata 101 prosenttisesti kuin sä. Tsemppiä teille, mahtava postaus. :)!

    VastaaPoista
  11. Mukava postaus ja huomaa, että Piteris on sinulle todella tärkeä ja rakas :) Mietin, ettekö tehneet ostotarkastusta eläinlääkärillä? Entä eikö hälytyskellot soineet, jos myyntihepan kerrotaan kisanneen noin isoa, mutta hinta on epäilyttävän alhainen tasoon nähden? Ymmärrän mahdollisen ekan oman hepan aiheuttaman huuman, mutta ei se hankinta ehkä ihan oppikirjan mukaan mennyt jos myyjä sai huijattua hepan tasossa. Kateutta ja arvostelua hevosmaailmaan mahtuu, ja eihän ulkopuolisille näy kaikesta kuin pintaraapaisu. Hyvin olet tsempannut, ja hevonen ilmeisesti saanut lihasta :) (vaikka tuota "leikkimistä" hevosen kanssa en ihan hyväksy, nähnyt liian monta hevosta jotka ottavat omia vapauksia kun eivät enää tiedä mikä ok, hypänneet narun päälle, tulleet säikymmiksi tms. Juoksutusliinakin olisi turvallisempi kuin naru, helpompi pitää kiinni JOS lähtee kauemmas, ettei pääse irti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en jaksanut koko tarinaa kirjoittaa postaukseen, kun ajattelin ettei kukaan jaksa lukea. Harrastan ja opiskelen jossain määrin hevosen käsittelyä maastakäsin, sekä oikeaa tekniikkaa ruuminkielellä yms. Ollaan aina leikitty Piten kanssa, vielä ei ole ilmennyt ongelmia. Tehtiin ostotarkastus, ja kaikki oli ok. Hepan hinta oli aluksi kun nähtiin 6000€, mutta myöhemmin vaihtu (kun ei 5kkssa mennyt myyntiin) 2800€. Kyllä me sitä paljon mietittiin mutta tykättiin hepsta niin paljon että se oli ihan yks ja sama siinä vaiheessa.

      Poista
  12. Mistä muuten löysit Piten taustoista tietoa? Oletteko irtohypyttäneet sitä koskaan? Eikö sen hyppytekniikka näytä kuitenkin ihan hyvältä? Vai etkö voi uskoa että olisi kisannut ulkomailla 120 ? Ulkomaan tuonneista välillä tosi vaikeaa saada tietoa, nimikin saattanut muuttua :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan irtohypytetty. Paina välilehdestä: Erikoispostauksia, niin sieltä löydät linkin irtohypytysvideoomme. Ei Pitellä ole tekniikkaa, olen itse ratsastanut sen kyllä nyt hiljattain osaavammaksi :) hyvin alkaa oppia!

      Poista
  13. Löysin blogisi tuolta Facebookin heppabloggaajat- ryhmästä ja voi että, hyvä että löysin! :3 aivan upea banneri ja muutenkin mukava blogi! Liityin :) ja tsemppiä tietenkin jatkoon, ootte kyllä mahtava pari ja oot selvinny tosi hienosti hyvällä asenteella! <3

    -Siiri
    siirixo.blogspot.fi

    VastaaPoista
  14. Sulla on kyllä laadukas blogi! Voi kun tulisi vain vähän useammin postauksia tai edes tasaisemmin ettei jäisi taukoja :) Ei Pite nyt mitenkään huonosti mielestäni hyppää. Tosin hankala sanoa irtohyppyvideon perusteella. Tsemppiä treeniin syksyn loskasta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :') nyt ei ole vain ollut kuvaajaa usein, siksi on hieman hankalaa..

      Poista
  15. Hyvin on heppa kehittynyt! Hevonen on hieno eläin, ja onhan kaikki eläimet ihania! Mun blogi on enemmän tanssi-ja voimistelu painotteinen, ja on siellä paljon pohdintojakin, kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Käy kattomas, jos yhtään kiinnostaa...http://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Käyn kurkkimassa kotona :)! Itsekin harrastin tanssia pienempänä, voimistelu on pienenä lisänä arkipäviini illoin, mutta ei erikoisemmin missään opetuskessa, mutta mua kiinnostavat aiheet!

      Poista

Kommentointi on aina mukavaa keneltä vain, mutta pidetäänhän kommentit asiallisina? Kiitän!(: